Pieni inspiraationpurkaus -oneshot

LÖYTÖLAPSI

Rannalla makaavan naisen kelmeä iho näyttää hohtavan auringonvalossa. Punaiset, ponihännälle vedetyt hiukset näyttävät leiskuvan ja runsaasta auringonotosta kasvoille ilmestyneet kesakot saavat naisen näyttämään aivan erilaiselta verrattuna muihin rannalla oleviin. Nainen huokaisee syvään ja avaa silmäluomensa paljastaen suuret, taivaansiniset silmänsä.

Nainen nousee ylös ja katselee ympärilleen. Rannalle on tullut päivän edetessä lisää ihmisiä nauttimaan aurongosta. Lämpöasteita on runsaasti ja aurinko on lähes lakipisteessään.

Nainen kävelee vedenrajaa pitkin hitaasti eteenpäin ja suuntaa kohti hieman kauempana olevaa rantakahvilaa ostaakseen viileän drinkin.

"Huomenta Minnette!", naisen ohi juokseva teinityttö nauraa. "Huomenta Ava", Minnetteksi kutsuttu nainen vastaa hymyillen ja kulkuaan jatkaen. Ava oli yksin Minnetten oppilaista. Hän oli Minnetten tapaan paljon vaaleampi kuin muut kaupungissa asuvat. Minnette oli syntynyt tänne tällaisena, Ava oli muuttanut paikkakunnalle edellisenä vuonna.

Naisen katselee hymyillen ympärilleen. Hänen katseensa osuu vedenrajassa istuvaan tyttöön, joka myöskin näyttää kuuluvan ihonvärinsä puolesta jonnekin aivan muualle, kuin Isla Paradison rannalle.

Tyttö on nuori. Maksimissaan 11-vuotias. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa laskeautuvat selkää pitkin veteen asti. Tyttö heiluttelee jalkojaan vedessä ja katselee haikaillen rannalla olevia ihmisiä. Minnette ei ole aikaisemmin nähnyt tätä tyttöä.

Minnette kävelee lähemmäksi, tytössä on jotakin, mikä vetää häntä puoleensa. Hän ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan tytön likaiseen ulkomuotoon. Tytöllä ei ole kunnollista uima-asua, vaan hänen päällään olevat liian isot vaatteet ovat kuluneet ja likaiset. Tytön hiukset ovat takkuiset ja likaiset. Tyttö on laiha, todella laiha ja varmasti myös nälkäinen. Minnetten käy lasta sääliksi.

Minnetten silmät hakeutuvat väkisinkin tytön hiusten punaisiin raitoihin. Hän muistaa oman pikkutyttönsä. Elenja-parka. Tyttö oli ollut niin suloinen istuessaan hymyillen äitinsä sylissä. Minnetten silmiin kihoaa kyyneleitä.

Sitten jotakin tapahtui ja Elenja vietiin pois Minnetteltä, eikä hän koskaan saaut tietää minkä takia. Minnette ei enää milloinkaan kuullut Elenjasta. Tytön nimi oli vaihdettu ja hänet oli sijoitettu toiseen kaupunkiin. Minnette oli jäänyt ja jättänyt viimeiset hyvästit tyttärelleen.

Minnette pyyhkii kyyneleet poskiltaan ja menee tytön luo. Hän kumartuu alas ja puhuttelee tyttöä. "Hei."

Tyttö hätkähtää ja kääntää säikähtäneet kasvonsa Minnetteen päin. "Älä pelkää, en tee sinulle pahaa", Minnetten ääni on rauhoitteleva, eikä tyttö ainakaan lähde juoksemaan pois.

Tyttö on kaunis. Hänen kasvonsa ovat ruskettuneet, mutta iho on siltikin lähes yhtä vaalea kuin Minnetten oma. "Mikä nimesi on?" Minnetten ääni on edelleen hiljainen ja rauhoitteleva. Siltikin tyttö kääntää kasvonsa poispäin.

Minnette on hetken hiljaa ja katselee tyttöä. Hän miettii, kuinka voisi saada tytön luottamuksen puolelleen. Minnette päättää vedota ruokaan, sillä tyttö todella näyttää nälkäiseltä. "Voisin ostaa sinulle jäätelön?" Hän ehdottaa tytölle. Tyttö kääntää kasvonsa takaisin Minnetten puoleen ja nyökkää. "Nimeni on Elaine", tytön ääni on kirkas, vaikkakin edelleen hieman pelokas.

Minnette katsoo tytön kasvoja tarkemmin ja hymyilee tälle. "Kuinka vanha sinä olet?" Minnette kysyy uuden kysymyksen saatuaan ensimmäiseen vastauksen. Elaine mittailee Minnetteä katseellaan. Hän päättää selvästi luottaa naiseen, sillä kertoo ikänsä. "kymmenen", tyttö vastaa häpeillen. "Mikä on sinun lempijäätelösi?" Minnette kysyy auttaessaan tytön ylös maasta. "Mango", kuuluu hiljainen vastaus.

"Tule, mennään katsomaan, onko kioskissa mangoa!" Minnette hymyilee, vaikka hänen mieleensä muistuu taas ajatus Elenjasta. Mango oli ollut myös hänen suosikkinsa. Minnette tarttuu Elainen käteen ja lähtee vetämään tyttöä perässään kohti jäätelökioskia. "Onko sinulla perhettä?" Minnette vie keskustelun varmasti aralle alueelle.

Elaine pudistaa päätään. "Asuin kyllä jonkin perheen kanssa, kunnes he pakottivat minut orpokotiin. En pitänyt siitä, joten karkasin", Elaine puhuu nyt rohkeammin ja irroittaa kätensä Minnetten kädestä kirien tämän rinnalle kävelemään.

Minnetten hymy hyytyy Elainen kertoessa tarinaansa. "Olin ihan pieni, kun jouduin siihen sijaisperheeseen. En muista omia vanhempiani ollenkaan, sillä olen ollut alle kolmen kun minut on otettu heiltä pois. Olen --", Elainen sanat katoavat Minnetten mielessä taka-alalle ja uusi muisto Elenjasta nousee pintaan. Alle kolmen. Elanja oli otettu häneltä pois kahden vanhana. Minnette kääntää kasvonsa Elaineen.

Tyttö muistuttaa Minnetteä liikaa Elenjasta. Kyyneleet silmissään hän pysäyttää Elainen ja halaa tätä. Voisiko olla?

---

Pieni viikonloppuna saatu inspiraationpurkaus aiheutti pitkän lavastus- ja kuvaussession. Lopputulos on tässä. Mitäs piditte? Itse tykkään osasta kuvista ihan älyttömästi, osan kanssa haluisin vetää hiukset päästäni. Mitä mieltä olette tekstistä ja kuvista, entä tarinasta? Haluaisin ihan rehellistä palautetta (varsinkin tekstin suhteen). Mitä jäi mieleen ja mitä mieltä olette, voisiko olla? 

Mua itteä ärsyttää suunnattomasti tuon Elainen ihon ruskettuminen tossa puolessavälissä... :( Pitikin just sit ruskettua. Onneksi Minnettei ei ruskettunut. Mä olisin kuollut!

Pahoittelen vielä pitkästä hiljaiselosta, olen kuitenkin hengissä, mutta lukio vie elämästä todella paljon aikaa. Sitä vapaata aikaa en halua tuhlata simsiin, kun esimerkiksi en ole nähnyt osaa ystävistäni yli kahteensataan päivään! Ymmärtänette? Koitan kuitenkin vähän pelailla ja postailla, jos ehdin ja ylimääräistä vapaa-aikaa jostain löytyy. :)

Kiiy