1. The way through this - Kirsikkani, rakastan sinua.

Ensimmäinen osa The wy through this sarjaa on nyt valmis. Koko sarja tulee olemaan K15, vaikkei ensimmäinen osa sitä olekaan. Varoitus tuossa vaan varmuuden vuoksi! :D

Rajua kielenkäyttöä ja viittauksia kahden naisen välisiin intiimeihin hetkiin.

Luette sitten ihan omalla vastuulla!

"Taasko sää kirjotat?" Cherryn ääni kaikui hieman hiljaisessa talossa. "Miten niin taas?" Citrone kysyi kärttyisän kuuloisesti tyttöystävältään, "En ole kirjoittanut tällä viikolla vielä kertaakaan." Cherry kohotti kulmakarvojaan ja laski molemmat kätensä lanteilleen, kuten aina ollessaan ärtynyt. "Citron, nyt on tiistai!"

"En minä puhunut mitään siitä, mikä päivä tänään on. Totesin vain, etten ole kirjoittanut vielä yhtään tällä viikolla", huokaisten hän pysäytti vaalean näppäimistön näpyttelyn lukeakseen, mitä oli juuri saanut aikaan. "Ja sitä paitsi, minulla on täysi oikeus kirjoittaa aina kun sinä olet huitelemassa ties missä!" Citronen ääni oli kylmä.

"Mutta...mutta..." Cherry ei saanut sanaa suustaan. "Sinä et käy töissä, eikä sinulla ole tietääkseni mitään asiaa kaupungille. Joten missä sinä olet ollut?" Citronen ääni oli jo valmiiksi ollut kylmä. Nyt siihen lisätty syyttävä äänensävy pelotti Cherryä. Hän ei pitänyt siitä, kun Citrone suuttui tosissaan. Toki Citronen lempeä vihaisuus heidän rakastellessaan oli oikeastaan hellyyttävää mutta jos Cherryn tyttöystävä suuttui tosissaan, oli koko talon kattava sotku ja hävitys usein todella lähellä.

Hitaasti Cherry otti askeleen kohti taas kirjoittavaa Citronea. "Olen pahoillani. Olin käymässä kotona, katsomassa sairasta äitiäni, enkä raaskinut herättää sinua lähtiessäni. Sinun ei tarvitse huolehtia tekemisistäni. Minä rakastan sinua Citrone, rakastan todella. En pettäisi sinua tietämättäsi." Kääntämättä katsettaan tietokoneen näytöstä Citrone nyökkäsi hitaasti, "Tiedänhän minä sen."

Hiljaisuus laskeutui naisten välille. Cherry kurkisti varovaisesti Citronen olan yli tämän kirjoitusta ja naurahti hiljaa. "Olet taitava", hänen äänensä on pehmeä, sovitteleva, mutta Citrone vain tuhahti tylysti vastaukseksi. Kiittämättä.

Lopettamatta kirjoittamista Citrone mietti hetken sanojaan ja antoi lopulta puheen vain tulla ulos suustaan: "Sinunpa on näköjään helppo puhua! Taidan kyllä tietää missä sinä olet taitava. Saat aina kaikki miehet katsomaan perääsi, etkä sinä välitä! Katsot heitä flirttailevasti ja isket silmää. Kyllä minä tiedän, mitä sinä yrität. Haluaisit vain maata heidän kanssaan. Helvetti! Etkö sinä rakas kirsikkani ollenkaan kunnioita minun tunteitani? Enkö minä riitä sinulle?"

Puhetulvansa ajaksi kirjoittamisen lopettanut Citrone hiljeni, luki tekstinsä uudelleen ja jatkoi kirjoittamista sanaakaan sanomatta. Cherrykin pysyi hiljaa. Häneen sattui. Citrone tiesi mihin tähdätä saadakseen Cherryn hiljaiseksi. Citronella ei vain ollut koskaan aikaa Cherrylle, eikä odottaminen olllut hänen luonnolleen hyväksi. Hän halusi toimintaa ja hellyyttä. Eikä Citrone voisi niitä hänelle milloinkaan tarjota. Ainakaan jos hän aina olisi kirjoittamassa.

Citrone laski katseensa näppäimistöön ja jatkoi kirjoittamista. Hän kuuli takaansa loittonevat askeleet ja huokaisun. Citrone pudisti hitaasti päätään. Hänen ei ollut ollut tarkoitus sanoa niin ilkeästi.

Cherry oli astellut istumaan valkoiselle sohvalle ja ristien kätensä puuskaan hän osoitti olevansa Citronelle vihainen. Tuhahdellen hän kertasi tyttöystävänsä sanoja mielessään ja yritti etsiä niistä porsaanreikää, jonka avulla hän voisi iskeä takaisin. 

Kyynel valui Cherryn silmäkulmaan. Nainen pyyhkäisi sen ärtyneesti pois poskeltaan ja jäi tuijiottamaan lattiaa. Citron huomasi tämän ja huokaisi. Hänen sydämeensä sattui aina, kun Cherry itki tai oli surullinen.

Citron nousi ylös tuoliltaan tietokoneen äärestä ja katsoi tyttöystäväänsä. Hänen punainen nutturansa oli levinnyt ja kaulakorun lukko valunut väärälle puolelle. Cherryllä oli tapana sanoa, että Citronella oli salaisia ihailijoita, jotka kääntävät lukon eteen ja sotkevat kampauksen. 

Citron putisti päätään ja mutristi leikkisästi suunsa. "Olen pahoillani", hän tiesi etteivät pahoittelut auttaisi. Itsepäinen Cherry ei missään, eikä milloinkaan sietäisi anteeksipyynnöksi pelkästään kahta sanaa. Hän halusi Citronen todistavan olevansa pahoillaan. 

Citron otti askeleen kohti Cherryä. Hänen patsaaksi muuttunut tyttöystävänsä ei edelleenkään liikahtanut. "Kirsikka rakas, älä jaksa olla lapsellinen. Minä lupaan hyvittää tämän sinulle."

Cherry pudisti hitaasti päätään. Hän ei nostanut katsettaan Citronen nostaessaan kätensä lantiolleen. Citronella oli tapana tehdä niin aina ollessaan hämmentynyt ja sanaton. Hän ei voinut liikkeelle mitään. Cherry tiesi tämän ja hymyili mielessään. Hän tulisi voittamaan tämän riidan ja saisi Citronen huomion kokonaan itselleen. Ainakin hetkeksi.

Citron laski kätensä alas ja katsoi tyttöystäväänsä kasvoihin. "Minä Citron De Enkel, lupaan antaa sinulle Cherry Malcolm täyden huomioni loppupäiväksi, jos nyt suostut kuuntelemaan minua ja annat minulle anteeksi."

Citronen sanat saivat Cherryn kääntämään katseensa punatukkaiseen naiseen. Hänen hiljainen tuhahduksensa oli Citronelle tavanomainen merkki siitä, että hän oli saanut Cherryn huomion osakseen.

Citron naurahti hiljaa. Cherry näytti juuri nyt aivan kapinalliselta teinitytöltä, joka oli juuri asetettu kotiarestiin tytön mielestä täysin turhaan ja vanhempien mielestä erittäin asiallisesta syystä. Citronea huvitti mielikuva nuoresta Cherrystä ja tämän vanhemmista keskustelemassa tällätavoin jostakin aivan totaalisen turhasta.

Mielikuva haihtui nopeasti, sillä vaikka nuoren Cherryn kuvitteleminen olikin helppoa, Citron ei koskaan ollut nähnyt Cherryn vanhempia, eikä pystynyt kuvittelemaan muuta kuin tummatukkaisen barbien Cherrynsä eteen huutamaan. Citron istui Cherryn viereen sohvalle ja pakotti toisen antamaan hänelle tilaa. 

Citron laski kätensä tummatukkaisen tyttöystävänsä hartialle ja sai toisen kääntämään katseensa poispäin. "Cherry, älä jaksa. Sovittais jo ja tehtäis yhdessä jotain kivaa!" Citron yritti suostutella Cherryä leppymään. "Mä oon pahoillani siitä mitä sanoin ja kumoisin sen saman tien, jos pääsisin menneisyyteen!" Citron käänsi katseensa pois eikä huomannut Cherryn pisamaisten kasvojen irvistystä, eikä suklaanruskeiden silmien sarkastista pyörähdystä.

Hetken ajan naiset istuivat hiljaisuudessa tuijottaen tyhjyyteen. Cherryn ajatukset pyörivät Citronen "Katsot heitä flirttailevasti ja isket silmää. Kyllä minä tiedän, mitä sinä yrität. Haluaisit vain maata heidän kanssaan. Helvetti!" -sanoissa. Citron taas mietti, miten pyytää rakkaaltaan anteeksi tökeröä käytöstään ja ainaista mustasukkaisuuttaan.

Lopulta Citron käänsi katseensa Cherryyn ja huokaisi. "Nyt kuuntelet minua! Olen pahoillani, enkä voi perua sanomisiani. Haluan kuitenkin hyvittää sinulle mitä sanoin, sillä rakastan sinua", hänen äänensä oli tavallista korkeampi, ja Cherry pystyi aistimaan Citronen sanojen totuudenperäisyyden.

Cherry käänsi kasvonsa tyttöystäväänsä kohden näyttäen edelleen mököttävältä teinitytöltä kädet puuskassa ja silmät kulmien alla. "Oletko varma?" Cherryn kaksi lyhyttä sanaa saivat Citronen hymyilemään.

"Voi rakas kirsikkaiseni! Tietenkin minä olen varma, että haluan hyvittää sinulle aikaisemman tökeryyteni. Olet ihan höpsö!" Cherry katsoi Citronea epäuskoisena pudistaen hitaasti päätään.

Lopulta Cherrykin alkoi hymyillä. Hänen hymynsä ei ollut valtaisan onnellinen pepsodenthymy, vaan pieni hymy, joka ennakoi pokan pettämistä hetkenä minä hyvänsä. Cherry kuitenkin onnistui pitämään pokkansa ja laski lopulta kädet reisiensä päälle. "Saatan jopa uskoa sinua", Cherryn sanat saivat Citronen hymyilemään.

Punatukkainen nainen irrotti otteensa tyttöystävänsä hartiasta ja nojasi eteenpäin asettaen tummatukkaisen Cherryn käden omalle olkapäälleen. "Uskotko todella?" Citronen ääni oli aivan hento kuiskaus, vain Cherrylle tarkoitettu. 

Hieman epävarmana Citrone nosti kätensä ja katsoi Cherryä sulkien silmänsä. Hän ei nähnyt Cherryn vaisua ja epävarmaa nyökkäystä nojautuessaan eteenpäin. 

Citron kohotti kätensä Cherryn lapaluulle ja silitti sitä hellästi. "Kirsikkani, rakastan sinua." 

Cherry hymyili hellästi Citronen suljetuille silmille, naurahti hiljaa, eikä hänen auttanut muuta kuin suudella rakastaan.

"Niin minäkin sinua, kirpeä sitruunani", Cherry sanoi hiljaa hellien suudelmien lomassa, heidän siirtyessään punaiseen makuuhuoneeseen...

------

No, mitä piditte? Itse tykkään tästä osasta, toivottavasti tekin!

Kertokaa palautetta, mitä hyvää, mitä huonoa, mitä seuraavassa osassa erilailla?

Tässä osassa todellakin vain oikeastaan tutustuttiin naisiin tarkemmin. Mitä mieltä olette Cherrystä ja Citronesta. Olisitteko kaivannut enemmän pohjustusta osaan heidän aikaisemasta elämästään?

Heittäkää vapaasti kommenttia ja kertokaa toki mielipiteenne!